Prof. Andrei Manoilo, Diplomaattiakatemia: Venäjänkielinen väestö on suorin tie vaurauteen

Venäjän federaation diplomaattiakatemian kansainvälisten suhteiden professori Andrei Manoilo sijoitti edellisen (marraskuussa 2008 julkaistun) Venäjän kauppatie –lehden haastattelun arvostavasti omille kotisivuilleen.
Hän kiitti, että artikkelissa oli oivallettu kansainvälisen politiikan luonne. Tällä kertaa allekirjoittanut kysyi professorilta kohusta, joka on täyttänyt suomalaiset mediat ja jota käydään Viron venäläisten tähden sekä Venäjän roolista EU:ssa. Palaako stalinismi Venäjälle? Mitä NATO tarkoittaisi Suomen ja Venäjän suhteille?
Professorin mukaan talouskriisi ei ole lisännyt Venäjällä tyytymättömyyttä, häiriöitä tai protesteja. Suuri valtaväestö ennakoi, mitä huomenna tapahtuu. ”Venäjä on tottunut taloushäiriöihin eikä näitä tapahtumia pidetä maailmanlaajuisena katastrofina. Tämä kokemus on ehkä vahvuus venäläisessä yhteiskunnassa”.


Unohdettu hyvä historia

Venäjänkielisten tilanne on akuutti Baltian valtioissa, vaikka nämä ovat EU:n jäseniä. Erityisen akuutti ongelma on Virossa, jossa lukuisat venäläiset elävät muukalaispassilla. Professorin mukaan Baltiassa kirjoitetaan historiaa uusiksi. Neuvostoliiton sotilaat kuolivat taisteluissa fasismia vastaan alueen riippumattomuuden ja vapauden hyväksi, mutta näitä monumentteja tuhotaan. Baltian maat olisivat paljosta velkaa Neuvostoliitolle: kehittymättömät maatalousmaat teollistuivat, saivat suuria rahavirtoja kehityksen hyväksi ja korkeasti koulutettua työvoimaa muista osista Neuvostoliittoa. ”Tämä tulee selvästi ilmi, jos vertaa Baltian tuotantomahdollisuuksia vuoteen 1940 ja kapasiteettia Neuvostoliiton hajottua. Baltian aluerajatkin kasvoivat Neuvostoliiton aikana. Baltian maiden nykyinen riippumattomuus ei ole kansallisten vapaustaistelijoiden verellä ja suurilla uhrauksilla ostettu, vaan syntynyt Neuvostoliiton ylimmän johdon lahjana”.

Baltian venäjänkielisen väestön kutsuminen ”vähemmistöksi” ei ole oikea nimitys. Sellaisen määritelmän avulla ei tunnusteta väestön oikeutta elää täydellisesti oman sosiaalis-poliittisen ideologiansa ja kulttuurisen perinteensä mukaisesti. Latviassa venäjänkielisen väestön osuus on 30 % ja Virossa 28 %. Tallinnassa puolet asukkaista puhuu venäjää äidinkielenään. Professorin mukaan vähemmistöksi määrittäminen on ”naamari” EU-maiden tarkkailijoita vastaan. Liettuassa on luotu rakentavaa vuoropuhelua venäjänkielisen väestön kanssa, mutta Latviassa ja Virossa pelätään venäjänkielisen väestön poliittista aktivoitumista ikään kuin uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Professori käyttää tiukkaa terminologiaa ja vertaa Viron poliittista eliittiä ”poliittiseen lahkoon, joka valtionuskontoaan varten tarvitsee venäläispelkoa massapsykoosin luomisessa; tilanne ei ole kansallista tai kansainvälistä oikeutta, vaan psykiatriaa”.

Professori Manoilon mukaan Viron ja Venäjän välisestä vihasta ei synny taloudellista hyötyä. ”Jännitteet maiden välillä estävät kansantalouksien kehitystä, estävät kaupankäyntiä ja investointeja”. Poliittinen vihamielisyys Venäjän kanssa on vaarallista, koska se provosoi Eurooppaa vedetyksi mukaan ”hehkuvaan konfliktiin”. Mielikuva ”ulkoisesta vihollisesta” on käyttövoima Viron ”poliittisille seikkailijoille, jotka tahtovat säilyttää valtansa ja häivyttää unohduksiin taloudelliset vaikeudet, sosiaaliset ongelmat maailmanlaajuisen rahoituskriisin seurauksena ja valtion maksukyvyttömyyden”. ”Ulkoinen vihollinen” on viimeinen mahdollisuus tietyille poliitikoille säilyttää valtansa. Professori rinnastaa Viron nationalistien vastakkainasettelun Venäjän kanssa Ukrainassa ja Georgiassa jo käytettyyn tekniikkaan. Baltian maiden jäsenyys EU:ssa vähentää kuitenkin näiden provokaatioita Venäjää vastaan.
Baltian alueen venäläisillä on korkea koulutustaso. Sitä tarvittaisiin alueen talouden ja teollisuuden kehittämisessä. ”Heidän henkinen ja taloudellinen potentiaalinsa on suuri”. Monet näistä venäjänkielisistä ovat syntyneet Baltian alueella ja he kokevat Baltiat maat kotimaikseen. ”Nämä ihmiset eivät ole turvallisuusuhka Baltialle”. Sukulaisuus Venäjän venäläisiin voisi luoda EU-alueen venäjänkielisestä väestöstä ”erinomaisen, hyvin toimivan mekanismin taloudellisen yhteistyön rakentamista varten, kulttuurivaihtoa varten sekä tieteen ja tekniikan saavutusten edistämiseen. Venäjänkielinen väestö on Baltian valtioille kiistämätön etu kaikkiin muihin EU-maihin verrattuna: sivilisaatioiden välinen taitava käyttö olisi oikea ja suorin tie vaurauteen”.

Väärää Venäjä-pelkoa

”Ei ole yllättävää, että poliittiset tarkkailijat kutsuvat Viroa, Latviaa ja Liettuaa Yhdysvaltojen satelliittivaltioiksi”. Niillä on merkittävä rooli psykologisessa propagandassa. Manoilo kertoo esimerkkinä vuoden 2000, jolloin Venäjän FSB paljasti, että liettualaisen Pavel Ilin toimi CIA:n tarpeita varten Vilnassa Liettuan turvallisuuspalveluksessa (Department of State Security, DGB). Nuoren vakoojan todistajalausunto paljasti paljon USA:n toiminnasta Baltian alueella. USA:n ja sen liittolaisten tavoitteena on Suomessa ja Itämeren alueella luoda paniikkimaista vihamielistä suhtautumista Venäjään. USA:n halu on poistaa Suomen poliittinen puolueettomuus. ”Pelko Venäjän uudesta hyökkäyksestä työntää Suomea Yhdysvaltojen ja NATO:n syliin”.

Pelkoa virittävän psykologisen tekniikan avulla rakennetaan ”poliittinen psykoosi” Venäjän väitetystä sotilaallisesta uhkasta. ”Pakokauhua vahvistaa pelko Venäjän rikollisten tunkeutumisesta maahan venäjänkielisten maahanmuuttajien varjolla”. Viro on näissä psykologisen sodankäynnin operaatioissa avainasemassa. Viron poliitikot tahtovat esittää, että venäjänkielinen väestö olisi kansallisen turvallisuuden uhka.

Psykologisessa manipuloinnissa vedotaan tunneperäiseen alitajuiseen tasoon, ihmisten muistoihin sodan kauhuista ja muistoihin poliittisesta sorrosta. Tuota mielikuvaa varten länsimaissa julkisessa mielipiteessä Putin ja Stalin yritetään samaistaa. ”Tällöin tarkoitusperänä ei ole luoda vain vihamielisyytä ja pelkoa, vaan elvyttää vanhoja fobioita, pelkoja, neuroosia ja massamyyttejä”. Putin ja Stalin ovat kuitenkin hyvin erilaiset persoonat. Professorin mukaan Viron poliitikkojen kehittämällä poliittisella myytillä Neuvostoliiton ”miehityksestä” on aivan vastaava psykologisen sodankäynnin tavoite.

Professorin mukaan YLE:n haastatteleman Juli Kvitsinskin lausuntoa Venäjän sanktioista NATO-Suomea vastaan ei pidä ottaa vakavasti. Hänen lausuntonsa ei ole ulkoasiainministeriön lausunto. Professori pitää aivan naurettavana, että moisen lausunnon takia on käyty keskustelua Suomessa. Kvitsinki on ansioitunut henkilö, mutta lausunto on mielettömyydessään aivan selvä: ”on aivan turha yrittää murskata maata taloudellisilla ja poliittisilla pakotteilla”. Professori ei näkisi mitään Venäjän muutosta NATO-Suomea kohtaan; jo tällä hetkellä Venäjä on hyvissä suhteissa useiden Nato-valtioiden kanssa. Kyse on pikemmin siitä, miten Suomessa muuttuu ulkopolitiikassa ja puolustuksessa. Menettääkö Suomi itsenäisyyttänsä puolustusasioissa? Työntääkö tämä politiikka huonoihin suhteisiin Venäjää vastaan?

Suomi ei ole merkityksetön maa Venäjän silmissä. Suomi on tullut entistä tärkeämmäksi erityisesti taloudellisena kumppanina. Suomi on geopoliittisesti tärkeä osa EU:n aluetta. Professori Manoilo kysyykin, mikä ajaisi rauhallisen puolueettoman Suomen ”vapaaehtoisesti” sotilasliiton jäseneksi, jos tuo NATO-sotilasliitto voi jo huomenna suunnitella aggressiivista sotaa. ”Jos NATO aloittaa huomenna sodan Irania vastaan, onko Suomen miesten mentävä kuolemaan Lähi-idässä USA:n etujen hyväksi? Tai Pohjois-Koreassa, Afganistanissa, Irakissa? Toki NATO kirjoittaa, että se suojaa sotilaalliselta hyökkäykseltä Suomea vastaan. Entä sitten, jos tätä uhkaa ei ole? Tällöin uhka on keksittävä, jotta kaikki uskoisivat sen”.

Värikäs graafinen PR-materiaali ”aggressiivisesta” Venäjästä Etelä-Ossetian sodassa on yksi todiste psykologisesta sodasta, jolla halutaan vaikuttaa voimakkaasti yleiseen mielipiteeseen ikään kuin Venäjä olisi aggressiivinen naapureitaan vastaan. Venäjällä ei eletä mitään euforiaa, onnellista suurta muutosta Obaman tähden. Maailma ei merkittävästi muutu. ”Presidentti vaihtui, mutta Yhdysvallat ovat ennallaan”.